sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Kaverikin voi olla veli

Tämän päiväisessä Hesarissa oli hyvä juttu: Ainoan lapsen puolustuspuhe. Herätti ajatuksia ja liippaa läheltä meidän perhettä:


On aina jotenkin huvittavaa kun ihmiset "arvostelevat" toisten perhekokoja. Tuntuu että koskaan ei ole tarpeeksi lapsia, aina on liian vähän tai liian paljon. Jos on 1 lapsi niin saa kuulla: miksi VAIN yksi. Jos on kaksi lasta niin miksein kahta ilman kolmatta. Kolme taitaa olla sellainen joka ei herätä sen ihmeemmin kummastuksia mutta neljä lasta taitaa olla jo taivastelun aihe: miksi noin paljon?! Huhheijaa! Saatikka pariskunnat joilla on 0 lasta! Koskaan ei voi tietää kuinka kipeää lapsettomuutta pariskunnat voivat kärsiä. En ikinä koskaa, utele kysele lapsiasioita ihmisiltä, se on niin henkilökohtainen asia. Eikä siihen aina voi vaikuttaa vaikka haluaisikin.

Hesarin jutussa oli kivasti kiteytetty ajatus: Kaverikin voi olla veli! Kavereista puheenollen, kyllä taas jaksaa paahtaa arkea. Eilen tuli viettyä niin ihana ilta parhaiden kavereiden siis ystävien seurassa. Kiitos rakkaat <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti