Kalastajan Vaimo - Suosikkineuleita ja suloista arkea

Kalastajan Vaimo julkaisi vähän aikaa sitten ihanan käsityöaiheisen kirjan. Olen ahminut Kalastajan Vaimon blogia jo useita vuosia, ja ihaillut hänen luovuuttaan. Upeaa että hänelle tarjoutui tilaisuus tehdä kirja meidän kaikkien käsityöhullujen iloksi. Johannan blogi saa aina hyvälle tuulelle ja hän inspiroi luovuudellaan vuosi toisensa jälkeen. Voisin väittää olevani hieman koukussa, edelleen.

Suosikkineuleita ja suloista arkea kirja jatkaa samaa inspiroivaa linjaansa kuin Johannan blogikin. Suosittelen kaikille käsityön ja estetiikan ystäville ostamaan tai lainaamaan kirjastosta (onkohan valikoimassa?) tuon kirjan. Omani hankin Adlibriksestä. Heillä on näppärä toiminto jolla voi "ennakkotilata" julkaisemattoman kirjan. Kävin klikkaamassa tilauksen jo hyvissä ajoin ennen kuin kirja oli ilmestynytkään ja sain heti sähköpostia Adlibrikseltä kun kirja oli tupsahtanut heidän hyllyyn ostettavaksi. On muuten ihan paras suomenkielinen kirja-aiheinen verkkokauppa tuo Adlibris. Akateemiset ja Suomalaiset kirjakaupat kalpenevat Adlibriksen rinnalla. Toimitukset tulevat tosi nopeasti yms.

Kirjan yksi monista ohjeista on jämälankahame, jota minäkin aloin jo jokunen VUOSI sitten tekemään. En tykkää noudattaa ohjeita tarkasti ja siksi yleensä sovellan. Noh, nyt oli käynyt niin että olin arvioinut silmukoiden määrän jotenkin väärin ja omasta minihaameestani oli tulossa aivan liian leveä. Olin tehnyt sitä jo sen verran, että en viitsinyt alkaa purkaamaan työtä, vaan mietin että mitä muuta siitä voisi syntyäkään?! Hetken pohdittuani sain päähäni että minä teen siitä pitkän neuletakin. Neuletakista tulikin oikea iisakin kirkko, nimittäin se valmistui vasta nyt - pari päivää sitten. Tosi vielä muutama lanka pitää päätellä yms. Ja tosiaankin kun selasin blogin arkistoja niin täältä voitte käydä kurkkaamassa koska projekti alkoi, ja miltä "minihame" näytti aluksi. 

Oma koppa -inspiroiva kirja käsityöläisille ja haaveilijoille myös

Virpi Siiran käsityöt ovat inspiroineet minua jo vuosia. Uskomattoman luova ja kekseliäs nainen Oma koppa -blogin takana. Oli kiva seurata hänen kirjaprojektiaan vaikka blogi pitikin pientä taukoa jossain vaiheessa. Olin heti ensimmäisten joukossa ostamassa kirjaa, sen sai ennakkotilata Adlibriksestä. En ole vielä itse tarttunut kirjan inspiroimana koukkuun, lähinnä vain ihaillut kuvia ja miettinyt mitä itse keksisikään seuraavaksi. Vielä on kesken se Kalastajan vaimon jämälankahame, josta taitaakin tulla takki. Olin luonut liikaa silmukoita ja työ on nyt aivan liian leveä hameeksi :)

Käytiin tänään Herttoniemessä pihakirppiksillä, voi jee että oli ihana tunnelma. Siellä olisi kyllä ihana asua, harmi että asunnot ovat niin järjettömän kalliita sillä suunnalla. Ei muutakun lottokuponkia täyttämään...Löysin tyttären kanssa muutaman kivan vaatteen ja mies osti alansa kirjan: joku typografia opus. Kyllä sisällä asuu vieläkin pieni Sulo Vilén, ihanaa kun halvalla saa shopattua jollekin toiselle tarpeetonta :).

Aurinkoisia ja lämpimiä hetkiä, ihanaa pääsiäistä kaikille!

Pitkänperjantain hypetystä oli ihanan aurinkoinen keli! Eilen taisi olla ensimmäinen oikea kevätpäivä. Itsekin innostuin lähtemään juoksulenkille kun vihdoin tarkeni ilman pipoa ja hanskoja. Ja aah sitä tunnetta kun vapaapäiviä on vielä 3 edessä. Kyllä tämä pääsiäinen katkaisee kivasti arjen puurtamisen. Itse en niinkään hengellinen ihminen ole ja nautin lähinnä tästä vapaasta jota pääsiäisen kunniaksi voi viettää. 

Ohessa kuvia eiliseltä juoksulenkin jälkeiseltä "iltalenkiltä". Kipitin miehen kanssa illalla tutustumaan uuteen "lähiravintolaan" noin kahden kilometrin päähän kotoa. 

Rastilan Kartanoon on avattu uusi kiva Ravintola Lähiö. Viime kesänä kävimme kerran Villa Villingenäsin Frittibrunssilla ja nyt samaiset yrittäjät ovat avanneet ravintolan Rastilaan. Lähiössä tarjoillaan illallista, lounasta, aamiaista ja brunssi. Ei olla ehditty vielä testaamaan kun hanaolutta ja Coronaa, mutta ihan varmasti mennään ainakin brunssi kokeilemaan.

Tänään teimme päiväretken Tampereelle. Kävimme katsastamassa Andy Warholin näyttelyn Sara Hildénin taidemuseossa. Näyttely oli hieno, mutta itse petyin tuotteistukseen. Odotin että museolla olisi ollut enemmän Warhol-tuotteita myytävänä. Oli vain 1 kirja & muutama postikortti. Lieneekö museo laiskana vai eikö muka näyttelyyn olisi saanut mukaan pientä myymälää josta olisi voinut ostaa Warhol -kyniä, -vihkoja, -laukkuja, -t-paitoja yms.?! Kenties ekologinen päätös?

Museon jälkeen kävimme Kauppahallissa syömässä ja piipahdimme Studio 25:ssa. Mies ja tytär löysivät itselleen farkut ja minä uuden tuoksun: Barfly. Tämä unisex-tuoksu on tosi raikas uusi tuttavuus. Käykää kurkkaamassa täältä lisätietoa.

Kiertelimme vielä päivä päätteeksi hetkisen verran Tampereella ja minä ihailin taas vanhoja teollisuusrakennuksia ja punaista tiiltä! 

Pitkä varjo iltalenkillä.

Rastilan Kartano, Ravintola Lähiö.

Upea Vartiokylänlahti

Muisto viime kesältä, Villa Villngenäs.

Rastilan Kartano

Andy Warhol, Sara Hildénin taidemuseo

Virkkasin uuteen työpaikan tunnisteläpyskään äänetömän kaulanauhan ilman mitään kilkuttimia ja renkuloita. Tiistaina sitten selviää miten tuo virkutin toimii käytännössä. Onneksi siihen on vielä aikaa ainakin pari päivää...

Viemisiä mökille

Tein jokunen aika sitten ihanasta kimaltavasta ontelokuteesta laukun. Käytössä se osoittautui liian isoksi. Kude on siis liian painavaa isoon laukkuun. Ajattelin että täytyy keksiä muita käyttöjä kuteelle. Onneksi sitä on helppo purkaa! Kudoin aluksi pienen korin jonka täytin tuikuilla ja pikkuruisella Koskenkorva pullolla. Vietiin paketti viikonloppuna mökkituliaisiksi. Täytyy vielä muutama samanlainen kori virkata ja viedä kirppispöydälle myyntiin (ilman Kossua, heh).

Virkattu kassi, kimaltavaa ontelokudetta!

Siinä se nyt on! 

Mökin terassilla ihanan retrossa kuvassa: kimaltavasta harmaasta ontelokuteesta tehty kesälaukku. 

On muuten hemmetin painava. Pari viikkoa käytin tuota töissä ja täytyy sanoa että ehkä paremmin kävisi rantakassiksi jossa olisi biksut ja aurinkovoide -ei muuta! Ehkä tuosta ontelokuteesta kandeis seuraavaksi tehdä vaikka kylppärin matto tai jotain pienempää laukkua tahi pussukkaa kun tuo kude tuntuu painavan enemmän kuin laki sallii. Kiva (raskas työstää) kokemus oli paksulla bambukoukulla tuota väkerrellä, aikaa ei mennyt kuin pari päivää.

Karkkipäivä

Ei hätää vaikka hiuspampulaa ei löytynyt. Onneksi oli virkkuukoukku käytettävissä. 

Hyvin pysyy nuttura näinkin.

 

Lapsukainen alkoi virkkaamaan itselleen kevätlaukkua.

Minä vierailin lapsukaisen huoneessa ja lainasin hänen miniminiläppäriä hetkisen. Katsokaa kuinka ihanan värisiä karkkeja, nami nami. Lakumix is the best.

Hauskaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Kaarnasydän ja sammalkranssi: ihanan inspiroiva kirja

Löysin Akateemisen hyllystä ihanan uuden inspiraatio-kirjan nimeltään Kaarnasydän ja sammalkranssi (Miia Seppälä). Pidän väkertelystä ja kotihääräilystä ja tässä kirjassa on yksin sun toinen mielenkiintoinen ohje.

Olen todella laiska lukemaan reseptejä ja käsityöohjeita (sovellan aina omia juttuja) mutta nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloin virkkaamaan sydäntä. Aluksi ohje tuntui taas aivan heprealta mutta yllättävää kyllä. Osasin tehdä sydämen. Ensimmäinen sydämen puolikas on nyt valmis. Saattaa siis olla että joku läheinen löytää joulupaketista pinkkejä pehmosydämiä.

Kynsilakkaa ja kaukosäätimiä

Pitkän aikaa on ollut mietintämyssyssä että minne kaikki tuhannet kaukosäätimet siististi sijoittaisin. Sain idean toteuttaa kauko-telineen trikookuteella ja tässä lopputulos. Telinettä on helppo siirtää sohvan ja pöydän välillä. Se ei kolise eikä pauku (minulle tärkeä ominaisuus...). Isolla virkkuukoukulla toteutus kesti noin Kauniiden ja Rohkeiden kahden jakson verran, eli aikaa ei tuhraannu tähän puuhaan. Tämän lila trikookude löytyi Oulunkylän Lankamaailmasta.

Huomaattehan myös kake-telineen sävyyn sopivat viirut kynsissä! Oloni on miltei alaston jos minulla ei ole kynsilakkaa. Voin hyvin olla ja mennä ilman meikkiä mutta kynnet pitää olla aina kunnossa, satoi tai paistoi.