Vuosituhannen kirppislöytö

Rakastan kirpputoreja. Muistelen lämmöllä kuinka jo ala-aste ikäisenä fillaroin torille lauantai-aamuisin parhaan ystäväni kanssa tarakka täynnä tavaraa. Mummot myivät vihanneksia, perunaa, marjoja yms ja minä raukka mm. kiiltokuva-kokoelmani jota olen monta kertaa ikävöinyt.

Kirppiksillä kierrellessä minulla on aina mielessä jokin toivelista. Aina on jotain pientä mielessä mitä olisi kiva löytää. Yleensä toiveeni ovat ennemmin tai myöhemmin toteutuneet.

En muista mistä ja koska olen saanut ajatukseni päähän, mutta olen AINA halunut löytää itselleni vanhan kaupoissa banaanien ripustukseen käytettävän "Chiquita-banaanikoukun". Se on ollut päähän pinttymä ja olen uskonut ja toivonut että kyllä se koukku vielä jostain nurkan takaa luokseni tulee. Olen ajatellut tehdä koukusta naulakon tai vastaavan. Sellaisen arkiesineen jota on kiva käyttää ja katsella. Chiquitan logo on hieno, hyvät värit ja kiva Chiquita-tyttönen. Koukuissa on aikasemmin riippunut banaaneja niin minä mielelläni keksisin jotain muuta käyttöä sille. Muutenkin on kiva keksiä uusia käyttötapoja esineille, vaatteille yms. Ei kynttilänjalkana tarvitse aina olla kynttilänjalka vaan voi keksiä jonkun ihan muun esineen kynttilänjalaksi.

Välillä olen kysellyt vanhoista lopetetuista kyläkaupoista josko heillä olisi moisia koukkuja myytävänä, mutta luu on jäänyt aina käteen. Kerran bongasin Hakaniemen hallista perunan myyjältä kuluneita koukkuja. Myyjätär ei suostunut niitä myymään. Moni muukin oli kuulema käynyt niitä välillä kyselemässä. Välillä olen googlaillut tai huuto.netistä niitä etsinyt.

Mistään ei ole koukkuja löytynyt kunnes eräänä lauantaina pari viikkoa sitten SE TAPAHTUI. Olin Vantaalla Lanttilan Perhekirpputorilla kurvaamassa uutta pöytäriviä kohti kun silmiini osui BANAANIKOUKKU. Ei voi olla totta, ajattelin. Ryntäsin koukkuun kiinni ja huomasin että se ei ole myytävänä. Koukussa ei ollut hintalappua ja siinä roikkui iso peili. Koukku oli selkeästi rekvisiittaa. Mietin kuumeisesti, että miten saisin ostettua koukun. Ajattelin että jätän kassalle viestin että haluaisin ostaa koukun. Sitten huomasin että pöydässä oli lapulle kirjoitettu myynti-ilmoitus kirjahyllystä ja siinä oli myyjän puhelinnumero.  Tartuin täpinöissäni kännykkään ja soitin myyjälle. Kerroin ystävällisesti asiani ja myyjä totesi että totta tosiaan hänellä on siellä myynnissä roipetta ja koukku ei ole myytävänä. Kerroin tarinani koukun metsästyksestä ja myyjä hieman heltyi ja sanoi että jos saan peilin roikkumaan ilman koukkua niin voisin saada ostettua banaanikoukun. Väänsin hieman pöydästä löytyvää rautalankaa (kuin Ihmemies konsanaan) ja sain kuin sainkin peilin siihen kiinni. Pari pientä mutkaa piti vielä selvittää että sain maksettua tuotteen kun siinä ei ollut hintalappua. Ihana kassaneiti myi minulle banaanikoukun kun hoidimme kännykän avulla hinnoittelun. Aivan mahtavan joustavaa palvelua!

Ette arvaa kuinka hyvä fiilis mulla oli kun kävelin kirppikseltä kotiin hyväkuntoinen Chiquita-banaanikoukku kourassa! Sille löytyi heti hyvä paikka. Ala-kerran aamuvessan nurkka. Ripustan siihen aina kellon sormuksineen. Eli koukku pääsi arkiseen hyötykäyttöön. Aina kun näen koukun nousee hymy huulille, ihanaa!

Vuosien etsimisen jälkeen se on nyt tässä:

   

Koukku: Chiquita Kello: Mondaine