keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Pari päivää Tallinnassa

Piipahdin tyttären kanssa parin päivän pyrähdyksen etelässä. Hyppäsimme Eckerölinen Finlandian kyytiin maananataina aamutuimaan ja paluu kotiin oli eilen illalla. Maanantaina sää ei suosinut matkailijaa, mutta eipä meitä pikku sateet haitanneet. Kävimme Toompean mäellä ja vanhassa kaupungissa perinteisiä pikkubutiikkeja. Tyttären matkan taisi kruunata Viru-keskuksen Zaran alerekit. Matkaan tarttui paitoja ja yhdet pöksyt. 

Eilen kävimme vaikuttavassa Titanic-näyttelyssä, suosittelen sitä kaikille! Kannattaa käydä katsomassa jos helmi-maaliskuussa vielä menette Tallinnaaan. Näyttelyssä ei saanut kuvata, joten voitte vain kuvitella miltä näytti ja tuntui kävellä Titanicin käytävää, katsella A-luokan hyttiä ja tavaroita joita laivasta oli säilynyt: astioita, koruja, vaatteita, huonekaluja, wc-kalusteita etc.

Yövyimme von Stackelberg hotellissa, aivan valloittavan ihana paikka sekin. Taisi tulla meidän vakihotelliksi (viimeksi pari vuotta sitten Tallinnassa käyneenä voi toivoa että seuraava reissu olisi hieman aikaisemmin....). 

Kiva oli vaihtaa maisemaa vaikkakin vain pariksi päiväksi!







sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Lomatunnelmia

Työviikko päättyi ihanasti italialaisten viinien, herkkujen ja loistavien naisten seurassa vietettyyn iltaan. Jokainen meistä toi mukanaan italialaista viiniä, punaista, valkoista ja Proseccoa. Illan emäntä oli tehnyt lämmintä ruokaa ja me muut toimme pientä naposteltavaa mukanamme. Oli kiva tutustua uusiin ihmisiin ja viettää aikaa myös vanhojen tuttujen kanssa. 

Alla kuva perjantai-illan tunnelmista:


Nyt vaan nautin seuraavan viikon, edessä on talviloma!

torstai 6. helmikuuta 2014

Onneli ja Anneli -suosittelen kaikille! Ihana elokuva.

 
 
Vieläkin leijun! 

Kävin pari viikkoa sitten tyttären ja kummitytön kanssa katsomassa Onnelin ja Annelin talon. Aivan valloittavan ihana elokuva. Aito, sydämellinen, värikäs, lapsille ja aikuisille sopiva.

Onnelin ja Annelin maailmassa oma maailma pysähtyi. Huokaisin moneen kertaan hymy huulilla: voi kun minäkin olisin saanut lapsena kokea saman mitä elokuvan ihanat tytöt. Missään vaiheessa ei tarvinnut kytätä kelloa, päinvastoin. Oli harmillista poistua leffateatterista ja Onnelin & Annelin maailmasta. Onneksi muistot jäivät mieleen ja palaankin aina välillä tuohon satuun, ja taas hymyilyttää.

Mielestäni tuossa elokuvassa on aihetta jopa kansainväliseen menestykseen, jos sellaista havitellaan. Ja maailmalla ihmetellään: miten niin pimeästä ja synkästä maasta tulee noin valoisa ja värikäs elokuva?!

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Sinisiä terveellisiä herkkuja tarjolla

Pensasmustikoita talven keskelle, olkaa hyvät!



Ei ole oman pihan mustikoita, taisi olla muun maan (ei edes kotimaisia, soo soo), mutta hyviä ne olivat. Tykkään syödä pensasmustikoita ihan vain napostellen tai maustamattoman jogurtin seassa. Niiden väri, muoto ja samettinen pinta kiehtovat -ovat kuin pieniä taideteoksia!