Vieläkin leijun!
Kävin pari viikkoa sitten tyttären ja kummitytön kanssa katsomassa Onnelin ja Annelin talon. Aivan valloittavan ihana elokuva. Aito, sydämellinen, värikäs, lapsille ja aikuisille sopiva.
Onnelin ja Annelin maailmassa oma maailma pysähtyi. Huokaisin moneen kertaan hymy huulilla: voi kun minäkin olisin saanut lapsena kokea saman mitä elokuvan ihanat tytöt. Missään vaiheessa ei tarvinnut kytätä kelloa, päinvastoin. Oli harmillista poistua leffateatterista ja Onnelin & Annelin maailmasta. Onneksi muistot jäivät mieleen ja palaankin aina välillä tuohon satuun, ja taas hymyilyttää.
Mielestäni tuossa elokuvassa on aihetta jopa kansainväliseen menestykseen, jos sellaista havitellaan. Ja maailmalla ihmetellään: miten niin pimeästä ja synkästä maasta tulee noin valoisa ja värikäs elokuva?!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti