Olo ystävien seurassa jatkuu - Radio Helsinki sai radioluvan!

Radio Helsinki on minun lempiradio! Olisi ollut sääli jos sen toiminta olisi lakkautettu. Onneksi tänään tuli iloisia uutisia kun Valtioneuvosto myönsi Radio Helsingille radioluvan. Uusi taajuus Helsingissä tulee olemaan 98,5 ja Hyvinkäällä 94,4. 

Innolla odotan uutta Radio Helsinkiä, lehti- ja nettijuttuja lueskellessa olen saanut sellaisen käsityksen että Pro Radio Helsinki haluaa kehittää kanavaa kovasti. Tehdä ihan uudenlaista kaupunkilaisia lähellä olevaa radiota. Mietin kun kävin jokunen aika sitten Suvilahdessa polkupyöräilijöiden aamiaisella, että se olisi ollut oiva tilaisuus jossa uusi Radio Helsinki olisi varmasti ollut tekemässä juttua. Mitähän kaikkea kivaa sieltä on tulossa?! 

 

Täältä  pääset kuuntelemaan netin kautta Radio Helsinkiä, enjoy!

Laiskaa tukkajuttua

Ihastelen aina pitkähiuksisia leijonanharjoja naisilla. Niitä jotka föönaavat, puunaavat ja viitsivät aamuisin laittaa hiuksia... Minullekin on aika hyvin tukkaa suotu, mutta laiskuus iskee aina aamuisin. Nuttura on helppo pelastus ja tänä syksynä löysin nämä "puhelinrenkulat" joilla saa lyhyemmästäkin tukasta tosi kivan nutturan kieputettua.

Muisto kesältä! Mitä isot edellä sitä pienet perässä. Meidän perheessä on 2 nutturapäätä. Tosin tytär kyllä nykyään aamuisin puunaa kuontaloa & hiuksia sinä aikana kun minä luen Hesaria :). 

Välillä yllätän itseni ja puleeraan arkiaamuisin hiuksia. Parhaan tuloksen saan kun kähertelen Remingtonin Volymizerilla. Sillä saa ihan parasta jälkeä. Helposti ja nopeasti tyveä kohotettua ja latvoja siloitettua loivilla kiharoilla. Suosittelen! Rillalta aikanani vinkin bongasin. 

Miten kauan käytät aikaa hiusten laittamiseen aamulla? Kuinka monta tököttiä tulee käytettyä?

Photoshop & järki

Ohhoh, täällä on ollut hiljaista. Olen viettänyt sitku-blogielämää. Lueskellut vain muiden blogeja ja mielessäni marissut omaa saamattomuuttani. En ole taaskaan saanut aikaiseksi tuottaa mitään sisältöä tänne. Noh, on ollut pimeää, ei ole saanut hyviä kuvia. On ollut "kiireitä". Kuitenkin joka päivä ottaa päähän kun ei ole saanut aikaiseksi "Harmaafuksata" ;). Hyviä tekosyitä. Yritetääs taas olla ahkerampia.

Blogin sisältöä, perusajatusta olen myös miettinyt. Haluanko tästä sellaisen että joku tätä seuraisikin, kyllä haluaisin. Miten tästä sellaisen saisi?! Noh, kannattaisiko olla aktiivisempi? Kyllä kannattaisi. 

Ajattelinkin että jos en aina räpsi itse kuvia niin voisin alkaa myös ehkä hiemän syvällisemmin(kö) jotain täällä raapustaa. Siitäpä tulikin mieleeen Photoshop.

Viime aikoina olen törmännyt netissä "Photoshop"-naisiin. Myös esim. Kemikaalicoctailin Noora on paljon kirjoitellut aiheesta. Kritisoinut yliampuvaa kosmetiikkamainontaa.

Aihe on tärkeä ja hyvä että siitä puhutaan, mutta minusta vieläkin tärkeämpää olisi opettaa näille tuleville kuluttajille (esim. nuorille tytöille) myöskin kriittisyyttä. Juurikin sitä että kaikki mitä lehtien kansissa esitellään ei ole totta. Itse en lähtisi poistamaan ja taistelemaan yliampuvaa Photoshoppausta vastaan vaan mieluummin menisin pintaa syvemmälle. Olenkin omalle tyttärelle opastanut pienestä pitäen että esim. ripsivärimainosten ripset eivät ole oikeasti tuolla ihmisellä tuollaiset yms. Ja häntä lähinna huvittaakin yliampuvat kosmetiikkamainokset, eikä hän oleta että saa metrin pituiset ripset kun käyttää xx-ripsiväriä.

Tässä yksi esimerkki Photoshopatusta naisesta.

Ja tässä esimerkki Photoshoppaamattomista ripsistä :) 

Pala Italiaa Katajanokalla: Signora Delizia

Piipahdimme ihanan aurinkoisen, lämpimän LOPPUKESÄN päivän kunniaksi Katajanokalla suloisessa kahvila Signora Deliziassa. Lattea & cafe Americanoa meille vanhuksille ja Chinottoa tyttärelle. Minä tyydyin kaffeen, mutta seuralaiseni ottivat myös jäätelöä, aitoa italialaista gelatoa. Pikkuruinen kahvila Katajanokalla tarjoilee kävijöilleen pienen tai oikeastaan ison palan Italiaa. Ihana tunnelma, kuin hyppäisi suoraan Italiaan.

Kahvilassa soi tunnelmallinen musa, ja muutenkin fiilis oli kiva. Tässä kotona iltaa istuessani tuumin asiaa ja niinhän se on että tuollaisissa kivoissa pikku kahviloissa tunnelma on aina mukava. Siellä käy ihmiset jotka nauttivat elämästä ja kiireettömästä hetkestä. Sinne ei mennä marisemaan! Ainiin, eikä siellä vinguteta muovikorttia. Kahvilassa käy vain käteinen, ihanan vanhanaikaista, heh!

Kahvittelun jälkeen teimme pienen rundin Katajanokalla. Kyllä siellä on kaunista. Voi niitä onnekkaita jotka siellä ja muuallakin kestustassa wanhoissa taloissa asustavat. Se elämä tuntuu niin utopistiselta, itse kun asuu itä-Helsingissä aika hengettömässä aso-kodissa :). Onneksi taas huomenna on lotto, josko nyt tärppäisi?!

One Direction - Our moment

Tätä on odotettu kuin kuuta nousevaa. On käyty  jättämässä listalle nimi Stockalle että varmasti tämän saa. Nyt se on täällä: One Direction Our moment-hajuvesi, iiik!

Kyllä tässä äitikin hieman innostuu tuotteesta. Pakkaus on aivan ihana! Pullo on kaunis kuin koru. Ja tuoksukin juuri sopiva nuorille neitosille. Meillä nyt sitten tuoksutaan tälle 24/7.

Muistan oman ensituoksuni, se oli YSL:n Paris. Vieläkin tulee ihania muistoja kun välillä sitä nuuhkaisee parfyymihyllyn ohi kävellessä. 

Minulle tuoksut tuovat mieleen muistoja, useimmiten hyviä. Tuoksuilla on positiivinen vaikutus. 

Evita-lehden viimeinen Kohtaamisia-lukijailta oli tänään, huh mitä tunteita parituntinen herätti

Tulin juuri kotiin upeasta illasta. Olin kuuntelemassa toinen toistaan herättävämpiä tarinoita. Illan aikana sekä puhujat että yleisö kyynelehti. Ei niinkään lehden loppumista (vaikka sitäkin voisi kyynelehtiä, harmi että hieno lehti lopetettiin), vaan toinen toistaan liikuttavampia elämän tarinoita. 

Kävelin kotiin Espaa pitkin Kauppatorille odottelemaan kyytiä. Kauppatori oli aivan tyhjä, tunnelma oli maaginen. Pidättelin omaa itkua ja vähän tirautinkin, kun ajattelin asioita, joita olin hetki sitten kuullut. Ihmiset, tarinat, elämä, asioiden jakaminen, puhuminen -asioita jotka ovat tärkeitä minulle. Saan hurjasti voimaa muista ihmisistä, heidän elämänsä tarinoista, iloista, suruista, oivalluksista.

Porkkanapullia & sämpylöitä

Katselin eilen "nauhalta", eli digiboksilta Pieni Keittiö Pariisissa-sarjaa. Onpa ihanan hyväntuulinen ohjelma, suosittelen kaikille hyvän ruoan ja iloisen mielen ystäville Rachel Khoon emännöimää ohjelmaa. Siitä inspiroituneena sain idean (aluksi oli tarkoitus tehdä porkkanapihvejä tavallisesti uunipellille) tehdä porkkanapullia ja laittaa ne uunimuffini/sämpylä-vuokaan. Rachel teki jossain jaksossa joitain ihania nyssäköitä tuollaisessa samanlaisessa vuoassa ja muistin että minultakin vuoka löytyy. 

 

Raastoin pienen pussukan porkkanoita, lisäsin mausteeksi: suolaa, pippuria, cayennea, yrttiseosta, valkosipulia etc. Rikoin neljä munaa mukaan "taikinaan" ja kaadoin korppujauhoja hyvän näköisen kasan sekaan. Sekoittelin taikinan ja laitoin reiluksi puoleksi tunniksi jääkaappiin tekeytymään. Sitten vain juoksevaa margariiniä kuppien pohjalle ja omin pikku kätösin pyörittelin pullat valmiiksi ja tuikkasin uunin 200 asteeseen. Aluksi laitoin munakellon soimaan vartin kuluttua ja käänsi pullat. Irtoivat täydellisesti, yhtään ei jäänyt kiinni (uuh, se on aina niin ihana tunne kun ruoka EI jää kiinni astiaan). Jatkoin paistamista vielä jonkin aikaa kunnes pullat näyttivät valmiilta. Mausteita tuli just sopivasti, ihanasti cayenne ja valkosipuli tulee kielenpäälle! En tykkää lukea ohjeita ja sovellan itse, näistä tuli erittäin onnistuneet pulluraiset!

Samaan hengenvetoon rykäisin sämpylätaikinan ja tein tuollaisia kieryläsämpylöitä, nami nami! Kyllä nyt kelpaa sunnuntai-iltaa vietellä hyvissä tuoksuissa. Home made food <3