Tulin juuri kotiin upeasta illasta. Olin kuuntelemassa toinen toistaan herättävämpiä tarinoita. Illan aikana sekä puhujat että yleisö kyynelehti. Ei niinkään lehden loppumista (vaikka sitäkin voisi kyynelehtiä, harmi että hieno lehti lopetettiin), vaan toinen toistaan liikuttavampia elämän tarinoita.
Kävelin kotiin Espaa pitkin Kauppatorille odottelemaan kyytiä. Kauppatori oli aivan tyhjä, tunnelma oli maaginen. Pidättelin omaa itkua ja vähän tirautinkin, kun ajattelin asioita, joita olin hetki sitten kuullut. Ihmiset, tarinat, elämä, asioiden jakaminen, puhuminen -asioita jotka ovat tärkeitä minulle. Saan hurjasti voimaa muista ihmisistä, heidän elämänsä tarinoista, iloista, suruista, oivalluksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti